Hattulan Taidetila
Puoliso oli Keuruun Leppäjärveltä Kaisa Kustaan tytär.Akseli Helander kuoli 1840 ja Kaisa kuoli nälkävuonna 1860. Hattulaan tuli uusi torppari Elimäen talosta, Johan Samulinpoika 1860.
Hattulasta tuli talo 1900 - luvun jälkeen ja viimeinen tämän suvun emäntä oli Ida Mäkinen. Talon osti 2009 kuvataiteilija Päivi Riihinen.
SEKASONTANAVETTA
Ida Mäkinen asutti Hattulan taloa eläimiensä kanssa.
Yleensä Iitalla oli kolme lypsävää lehmää kanoja, kaksi hevosta ja joka vuosi sika keväästä joulukinkuksi.
Lisäksi välillä oli vasikoita ja useampikin lammas.
Suomen hevosia saattoi olla kolmekin yhtä aikaa.
Hevonen oli Iitan uskollisin työtoveri, sillä tuotiin tukit metsästä, aurattiin tiet ja tehtiin maanviljelystä.
Muistitietona hevosten nimiä oli ainakin Kimo, Kirri ja Asta.Yksi hevosista kaatui sodassa, mitä Iita kaivaten muisteli. Omavaraisuuden ollessa suurimmillaan joka ilta Iita erotti maidosta kerman ja kurrin. Itse kirnuttiin voi.
Iita myi herkkujansa myös Mäntän klubille. Ruisleipä ja rieska tehtiin oman pellon jyvistä, jotka omassa riihessä puitiin. Sianverestä tehtiin verilettuja ja muuten sian lihaa syötiin joulusta lähes kesään. Pääsiäisen seutuvilla sianlihaa palvattiin. Sianlihaa säilytettiin suolattuna jäiden kanssa tiinuissa,jotka olivat aitassa. Lampaista kerittiin kerihtimillä villa joka karstattiin ja rukilla tehtiin villalanka.
Iita oli Hattulassa 88 vuotiaaksi asti. Iitan viimeinen kesä
kotonaan oli 2002. Kanoja Iita piti loppuun asti.
Iitan muistavat edelleen monet kyläläiset suola kahveista.
Iitalla oli harvinaisia noitamaisia taitoja, hänen tiedetään parantaneen hevosia ja henkimaailman asiat oli Iitalle arki päivää, kuten hänen äidilleen Frederiikalle.
Iitan navetan ovet avautuvat kuvataiteelle ja keramiikalle
kesällä 2026